Yksi keväinen päivä Porvoossa

Äitienpäivänä

Äitienpäivänä haluan kiittää äitiäni, joka pyyteettömästi synnytti, kasvatti ja lähetti maailmaan minut ja kolme sisarustani. Kiireisen ja työntäyteisen elämän keskellä oli syli aina avoin meille omille ja naapurinkin lapsille. Sairastaessa oli ihaninta äidin myötätunto, sairasvuoteen ääressä oli aina keltaista Jaffaa (tuo ihmeellinen parantava juoma) ja muita herkkuja virkistämässä pieniä potilaita. Äidillä riitti voimia vielä pitkän työpäivän jälkeen opettaa meille ja kylän lapsille pesäpalloa, jonka seurauksena pidimme pesäpallokerhoa montaa kesää itsenäisesti kyläkoulun pihalla. Kesäiltoina heinätöiden jälkeen ahtauduimme kuplavolkkariin, mukana oli lapsia niin paljon, että takaistuimen takana oleva pikku säilytystilakin oli miehitetty (tai lapsitettu), ja suuntasimme kylän uimalammelle iltauinnille äidin johdolla. Lapsuuden ihanat muistot kietoutuvat tavalla tai toisella äidin ympärille. Parasta kuitenkin on äidiltä periytynyt kyky rakastaa ja ottaa vastaan rakkautta. Ihmeellinen on äidinrakkaus.

Ihanaa äitienpäivää jokaiselle äidille!