Kuvauspäivä Paavolan tammella

Muutama viikko sitten suunnistimme ystävien kanssa Lohjalle kuvaamaan ja nauttimaan kauniista syksyisestä päivästä luonnossa. Halusimme saada ihanasta, reilun vuoden ikäisestä kummipojastani hyviä kuvia Paavolan tammella. Kuvattavana Elon oli helppo, hymyjä irtosi aina kun viihdyttäjä (Elonin äiti) keksi jonkun uuden hauskan jutun. Kävimme myös Mustion linnassa, ja osa näistä kuvista on otettu linnan tiluksilla. Toivottavasti kuvista välittyy ihmeellisen kauniin päivän hyväntuulinen tunnelma.

Menneen kesän tuoksuja

Pitkän tauon jälkeen katselin kesällä harvakseltaan ottamiani valokuvia. Tänä sateisena syyskuun päivänä kuvien aurinko ja huojuvien heinien liike tuo mieleen kesän ja sen tuoksut. Eräänä kesäkuisena aamuyön hetkenä päätin lähteä kuvaamaan auringonnousua ja usvaa. Kävelin vanhan ladon luo, jonka alla tiesin kettuperheen majailevan. Pienet ketunpennut olivat leikkimässä ladon edustalla ja jäivät hetkeksi uteliaana poseeraamaan kameralleni. Hetki oli maaginen, toivottavasti kuvasta saa edes pienen maistiaisen tilanteen ainutlaatuisuudesta.

Talvinen päivä Gumbostrandissa

Ostin vuodenvaihteessa itselleni uuden tietokoneen ja olen ollut lievissä vaikeuksissa, koska en osaa käyttää tätä erilaista käyttöjärjestelmää. No nyt kuitenkin ystävien avulla sain selville kuinka kuvat siirretään työpöydän kautta tänne blogiin. Asun siis lähellä Gumbostrandia, ja teen sinne mielelläni kävelyretkiä aina viikonloppuisin. Suosittelen paikkaa sunnuntaikävelijöille etenkin kesäaikaan. Tässä muutamia kuvia Gumbostrandista ja ihanasta talovanhuksesta, jossa asun.

Luonnon muotoja

Joulukuu olikin harvinaisen kiireinen, enkä ehtinyt juurikaan valokuvailla muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Maalla on mukavaa, mutta olen vasta harmillisen vähän ehtinyt nauttia maallaelämisen valokuvauksellisista iloista. Onneksi valo lisääntyy ja ulkonakuvaamisen mahdollisuudet ovat vähän laajemmat kuin kello 9-15! Yhden kuvaushetken vietin aurinkoisena joulukuun päivänä. Kuvista päätellen tosin voisi luulla olevan vaikka maaliskuu! Niin vihreää ja lumetonta tuolloin vielä oli. Katselin jään tekemiä kuvioita lätäköiden pinnalla ja ihastelin niiden täydellisyyttä.

Suuri metsästäjä, Jaska-kissa ei ole onneksi tuonut yhtään lintua saaliinaan. Pihalla on kuitenkin (tällä hetkellä armollisesti) lumen alla, useita hiirenraatoja, joita Hitån hurjat saalistajat ylpeinä näytille kantavat.