Usvaisia aamuhetkiä

Alkusyksy on aamu-usvan aikaa. Valitettavasti itsellä on silloin yleensä kiire töihin tai sitten on liian laiska lähtemäään liikkeelle tarpeeksi ajoissa. Nämä kuvat on otettu kotini lähimaastosta, toppatakki pyjaman peittona ja Crocsit jalassa, eli melkein suoraan sängystä repäistynä. Usva tekee tavallisesta ja tutusta maisemasta salaperäisen, se pehmentää muotoja ja sekoittaa värien rajapintoja.

Good old England

Viime heinäkuussa kävin ystäväni kanssa Englannissa, Yorkshiressa. Mukanani oli vain kännykkäkamera, mikä näkyy hieman kuvien laadussa. Rakastan englantilaista kulttuuria, historiaa ja ilmapiiriä. Seuraavalla kerralla otan mukaan paremman kameran ja suuntaan ehkä vielä pohjoisempaan. Monet näistä kuvista olen julkaissut Instagram-tililläni, joten ehkä joillekin katsojille ne ovat jo tuttuja.

Kissakesä

Tänä kesänä olen kunnostautunut kissafarmarina. Yhden oman kissan lisäksi olen väliaikaisesti huolehtinut kahdesta ystäväni kissasta ja yhdestä siskoni kissasta. Hullukissanainen siis. Kissojen kanssa eläminen on mukavaa, kunhan muistaa pitää mielessä, että olet oikeastaan vain palvelija. Ruoka-aikaan ruoan kanssa ei passaa viivytellä, ensin tarjoillaan kissoille ja vasta sitten itselle. Ovella taas pitää olla kohteliaasti portsarina, kun liikennettä on ulos, sisään, ulos, sisään taukoamatta koko päivän ajan. Onneksi tämän kesän helteillä on ollut pakko pitää ulko-ovea auki, joten the Royal Company on saanut itsenäisesti marssia sisälle silloin kun siltä on alkanut tuntumaan.

Tässä on Mimmuli, siskoni kissa, jolla on kulkurin luonne. Tämän lyhyen kesän aikana hän on retkeillyt neljä kertaa ja joka kerta hän on kulkeutunut saman tien varteen muutaman kilometrin päähän. Onneksi hän on eksynyt kilttien ihmisten hoteisiin ja aina palautunut kotiin hurjasti protestoiden automatkan ajan.

Mimmuli jahtaa tässä muistaakseni Nikkilää, joka on siis minun oma kissa ja näkyy seuraavassa kuvassa.

Nikkilä-nimi oli äitini keksintö. Hän nimesi kissapoikueen aina potentiaalin ottajan mukaan, niinpä Nikkilään tulevan kissanpojan nimi oli Nikkilä ja se oli mielestäni niin hauska nimi, että se sai jäädä. Nikkilä on tyttökissa ja näimme omin silmin kuinka hän viime talvena tappoi neljä rottaa ja pisteli ne poskeensa hyvillä mielin.

Mimmuli ja Nikkilä ovat itseasiassa saman emon poikasia, mutta vuoden ikäerolla. Tästä kissaporukasta he ovat eripuraisimmat, ja välillä käyvät hurjankin kuuloisia taisteluita keskenään. Ne luultavasti tappelevat tämän reviirin ykköpaikasta, Mimmuli haluaa kalifiksi kalifin paikalle.

Tässä Nikkilä leikkihyökkää Liinuksen kimppuun. Liinus on ystäväni kissa ja on minun luona väliaikaisessa hoitopaikassa elokuun loppuun saakka.

Koko kissakomppania tykkää lähteä iltakävelylle. Välillä istuskellaan ja nuoleskellaan turkkia, välillä hypätään jonkin mielenkiintoisen äänen perässä ojaan, mutta aina jatketaan matkaa ladolle saakka, sitten tehdään käännös ja palataan kotiin.

Mimmuli on maailman seurallisin kissa. Se tykkää puuhastella yhdessä puutarhassa illalla, kun on vähän viileämpää. Se on myös tämän kissalauman fotogeenisin tapaus, joten tässä muutama Mimmuli-poseeraus ilta-auringon valossa.

Tässä on Jaska-kissa, ehkä koko joukon erikoisin kisuli. Kova naukumaan ja jos on yön sisällä, herättää koko talon naukumisellaan kukonlaulun aikaan.

Mimmulin poseeraus, tätä kirjoittaessani Mimmuli on ollut taas jo kaksi päivää teillä tietymättömillä. Taitaa olla kohta kotiinhakureissu edessä.

Kaunis Porto

Viime talvena saimme idean yhdessä ystäväni kanssa varata toukokuisen matkan Portugaliin, Porton kaupunkiin. Tiesin etukäteen sen olevan pieni ja kuvauksellinen paikka, joten raahasin mukanani melkein parikiloisen Canonini. Toukokuu oli miellyttävä ajankohta vierailla Portossa, ei ollut liian kuuma, mutta lämmintä riitti. Kaikkialle (paitsi meren rannalle, jonne oli matkaa muutama metropysäkki) pääsi kävellen. Kävimme jokiristelyllä ja tietenkin portviinikellarissa. Suosittelen kaupunkilomakohteena kaikille! Tässä muutamia Portosta ja kaakeleista ja kaakeleista ja kaakeleista...

Menneen talven lumia

Viime talvena kamera tarttui käteen vain muutamaan otteeseen. Eräänä usvaisena tammikuun päivänä lähdin Sipoon korpeen kävelylle ja matkalla sinne otin muutaman kuvan peltoaukeasta Hindsbyssä. Maiseman mustavalkoisuus on minusta kaunista. Sävyjä on todella niukasti ja usva nielee niistä loputkin. Loput kuvat on elämääni hauskuttavasta Nikkilä-kissasta. Toivon, että kuvista välittyy sen loputon energia ja iloisuus.