Matkalla Saksassa

Olin pari viikkoa sitten vierailulla ystävieni luona Saksassa. Ruska oli tullut myöhään Saksaan tänä vuonna ja loisti kaikessa upeudessaan juuri lyhyen visiittini ajan. Teimme pitkiä kävelyitä kukkulaisen Keski-Saksan maastossa. Päivät olivat aurinkoisia ja lämpimiä. Paluupäivän aamuna mielessä kummitteli Suomeen luvattu kylmä säärintama ja kesärenkaissa lentoparkissa kyyhöttävä autoni. Saavuttuani keskiyön jälkeen kylmään Helsinkiin, sain skrapattua autoni jääkuorrutteen alta ja ajettua sen turvallisesti kotiin asti. Oi ihana matkustelu, aina niin hankala lähteä, mutta aina lähtemisen arvoista.

Hevostyttö

Pääsin kuvaamaan elokuussa ihanan hevostytön rippikuvia. Ei ihan perinteistä settiä, ruusukin unohtui. Saavuin kuvauspaikalle puoli seitsemältä illalla, tarkoitus oli ottaa kuvia ilta-auringossa. Olin koko päivän vilkuillut hermostuneena paikallissäätiedotuksia, sen verran oikukas elokuun sää oli tänä vuonna. Luvassa oli aurinkoa koko illalle, mutta kun olimme ottaneet kuvia noin puolen tunnin ajan, pilvet purjehtivat auringon eteen ja valo oli mennyttä hetkessä. Onneksi mallien hermot pitivät ja saimme ihan mukavia otoksia luonnonvalossa.

Muutto maalle

Muutin viikko sitten maalle Sipooseen. Ihmeellisten tapahtumien tuloksena asun nyt 1800-luvulla rakennetussa hirsitalossa. Taloa on entisöity perinteitä vaalien, haluten säilyttää rakennusajankohdalle tyypillinen ilmapiiri. Meri näkyy huoneeni ikkunasta. On hiljaista. Aikaa tuntuu olevan enemmän kuin kaupungissa. Kun avaan ulko-oven, olen omalla pihalla, joka muuten on täynnä lehtiä viimeäisen tuulen jäljiltä. Näissä kuvissa on pieniä yksityiskohtia talosta ja sen ympäristöstä. Ensitunnelmia uudesta kodista.

Hiljennä hetkeksi

Huomaan käyväni ylikierroksilla, on niin paljon tekemistä ja menemistä, että unohtuu vain oleminen. Oleminen on pysähtymistä hetkessä, kastepisaran ihmettelyä kukan terälehdellä, syksyisen luonnon täydellisestä väriharmoniasta juopumista. Nautitaan viimeisistä haikeista kesän jäähyväisistä ilman kiirettä, pysähtyen.

Syksyiset aamu-usvat luovat tavallisesta siirtolapuutarhasta mystisen paikan.

Pieni sienikerrostalo. Ketähän täällä asuu?

Oi kesä, kesä, viivy vielä hetki, pidän sinusta kiinni kynsin hampain!

Kissanpennun arkea

Kesälomallani sain ilokseni seurata liikuttavan suloisen kissaperheen touhuja. Pentuja on neljä ja niillä on ihana koti maalla. Lomani aikana ne olivat vielä niin pieniä, etteivät ne olleet juuri käyneet ulkona. Tässä allaolevassa kuvassa on yksi ensimmäisistä jännittävistä ulkoiluhetkistä.

Vähän kerrassaan retket laajenivat ja rapuilta uskaltauduttiin alas nuuhkimaan suuren maailman tuoksuja. Emokissa kävi pyydystämässä joka aamu hiiren tai myyrän vähän tukevammaksi aamupalaksi.

Helpointa oli kuvata nukkuvaa kissanpentua.

"Ja niin auringonsäde tainnutti meidät!"

Yhdessä sisarusten kanssa on lämmintä ja turvallista.

Hyvää tekevä hetki luonnossa

Heinäkuu hujahti ilman blogipäivityksiä, mutta korjataanpa tilanne uusilla kuvilla lomareissulta Outokummusta. Olin siskonpojan ja hänen ystävänsä kanssa kalaretkellä useampana iltana Outokummun Erä- ja luontokeskuksen lampialueella. Alue koostuu useista pienistä ja kalaisista lammista, joiden välissä on pienehköjä harjumuodostelmia. Illat olivat uskomattoman upeita, kuvista näkyy, kuinka lammen pinta on aivan peilityyni. Ilma oli niin raikasta, että olisin halunnut pullottaa sitä tulevan talven varalle. Kalasaaliskin oli erinomainen; ahvenien lisäksi pojat saivat kaksi suurikokoista haukea.

Kroatia

Tunnelmaräpsyjä viimekesäiseltä Kroatian matkalta.