Huomaan käyväni ylikierroksilla, on niin paljon tekemistä ja menemistä, että unohtuu vain oleminen. Oleminen on pysähtymistä hetkessä, kastepisaran ihmettelyä kukan terälehdellä, syksyisen luonnon täydellisestä väriharmoniasta juopumista. Nautitaan viimeisistä haikeista kesän jäähyväisistä ilman kiirettä, pysähtyen.
Syksyiset aamu-usvat luovat tavallisesta siirtolapuutarhasta mystisen paikan.
Pieni sienikerrostalo. Ketähän täällä asuu?
Oi kesä, kesä, viivy vielä hetki, pidän sinusta kiinni kynsin hampain!



Ei kommentteja:
Lähetä kommentti