Hevostyttö

Pääsin kuvaamaan elokuussa ihanan hevostytön rippikuvia. Ei ihan perinteistä settiä, ruusukin unohtui. Saavuin kuvauspaikalle puoli seitsemältä illalla, tarkoitus oli ottaa kuvia ilta-auringossa. Olin koko päivän vilkuillut hermostuneena paikallissäätiedotuksia, sen verran oikukas elokuun sää oli tänä vuonna. Luvassa oli aurinkoa koko illalle, mutta kun olimme ottaneet kuvia noin puolen tunnin ajan, pilvet purjehtivat auringon eteen ja valo oli mennyttä hetkessä. Onneksi mallien hermot pitivät ja saimme ihan mukavia otoksia luonnonvalossa.

Muutto maalle

Muutin viikko sitten maalle Sipooseen. Ihmeellisten tapahtumien tuloksena asun nyt 1800-luvulla rakennetussa hirsitalossa. Taloa on entisöity perinteitä vaalien, haluten säilyttää rakennusajankohdalle tyypillinen ilmapiiri. Meri näkyy huoneeni ikkunasta. On hiljaista. Aikaa tuntuu olevan enemmän kuin kaupungissa. Kun avaan ulko-oven, olen omalla pihalla, joka muuten on täynnä lehtiä viimeäisen tuulen jäljiltä. Näissä kuvissa on pieniä yksityiskohtia talosta ja sen ympäristöstä. Ensitunnelmia uudesta kodista.

Hiljennä hetkeksi

Huomaan käyväni ylikierroksilla, on niin paljon tekemistä ja menemistä, että unohtuu vain oleminen. Oleminen on pysähtymistä hetkessä, kastepisaran ihmettelyä kukan terälehdellä, syksyisen luonnon täydellisestä väriharmoniasta juopumista. Nautitaan viimeisistä haikeista kesän jäähyväisistä ilman kiirettä, pysähtyen.

Syksyiset aamu-usvat luovat tavallisesta siirtolapuutarhasta mystisen paikan.

Pieni sienikerrostalo. Ketähän täällä asuu?

Oi kesä, kesä, viivy vielä hetki, pidän sinusta kiinni kynsin hampain!